Lasten ollessa kotona, sovalla on usein tungosta ja siihen pohdiskelin ratkaisua. Lattiatyyny! Otin sakset käteen, leikkasin farkut saumoista auki ja ompelin vähän sieltä sun täältä että sain yhtenäistä farkkukangasta. Siinä jonkun aikaa mallaillessani, totesin että liian pieni tulee. Tyttö teki omista risoista farkuistaan shortsit joten käytin ylimääräiset lahkeetkin (joista paikkasin reijät) tähän "kankaan" tekoon.
En ole oikein sinut ompelukoneen kanssa, kerran kävin kurssinkin mutta jotenkin meillä ei synkkaa. Kone vetää kankaan sisuksiin, neula jotenkin jumittaa, lanka kiristää, jälki on surkee.... You name it. Jostain kumman syystä, tällä kertaa kone pelasi kuten sen kuuluu ja noin tunnin homman jälkeen pöydällä oli vähän sinnepäin-kokoinen tyynynpäällinen. Ihan ei ole symmetrinen, mutta onko tuolla väliä. Yhdestä kulmasta tumppasin sisään vanhojen tyynyjen täytteitä sekä varastossa ollutta Ikean Ektorp-sohvatyynyn täytettä. Joo, varastosta löytyy kaikenlaista...
Surautin täytön jälkeen vielä reijän ompelukoneella, käsinkin olisi voinut homman hoitaa mutta siinä kohdassa ei enää jaksanu ruveta hienostelemaan. Nyt meillä on sitten takan edessä vanhoista farkuista tehty lattiatyyny. Ja minä saan nyt istua sohvalla kun kaikki haluaa kilpaa olla tyynyllä. Kissaa myöden. Laura piirsi jo ohjeet seuraavaan projektiin; lastenhuoneeseen samanlainen tyyny, paitsi että isompi. Se on varmaan kyseltävä kavereilta jos löytyy vanhoja farkkuja...
