Mehupaastoilu

Tammikuussa taisin paastoilla viimeksi. Se on semmoinen homma jota tuntee joskus tarvitsevansa kun on syönyt itsenä ihan ähkyyn ja olo on muutenkin tukkoinen. Kuulostaa extremeltä mutta sitä se ei kyllä ole. Edellisellä kerralla ostin Vogelin mehuja ja noudatin niitä ohjeita. Tarkoituksena paastoilla 5 päivää mutta se sitten lyheni kolmeen ja puoleen. Osasyy oli se että töissä tuo paastoilu on aika hanurista. Muut syö jotain hyvää evästä ja itse kärvistelet kasvisliemellä. Kahvi on kanssa aika paha homma jos sen jättää pois....

Tällä kertaa googlailin omatekoisia mehuja ja löysin "The blender Girlin" sivut http://healthyblenderrecipes.com/

Siellä oli omat ohjeistukset kullekin vuodenajalle. Ja voin sanoa että hyviä mehuja on! Suosittelen. En oikeastaan valmistautunut kummemmin tuohon mehusteluun. Jätin edeltävänä päivänä kahvin pois josta johtui aivan kauhea päänsärky pari päivää. Ehkä olis kannattanu vähän himmailla sen kahvin kanssa jo aiemmin.... 

Tein itse kasvisliemen johon on ohjeet tuolla Blender girlin sivuilla. Iso kattila, kaikenlaisia vihanneksia; porkkanaa, punajuurta, kukkakaalia, selleriä, parsakaalia jne. Niitä keitellään puolisentuntia, sen jälkeen annetaan liemen jäähtyä jonka jälkeen se siivilöidään. Pidin sitä jääkaapissa ja otin aina tarvittaessa kuppiin, lämmitin mikrossa ja heitin sekaan suolaa, cayennepipuria ja vähän sitruunaa. Oli muuten hyvää :)

Kaikki mehut oli todella hyviä mutta voiton vei mehujää. Kahteen mehujätskiin meni

5 mansikkaa
1 punainen omena
0,5 sitruunaa

kaiki mehustimen läpi ja muottiin. Ei tarvi sokeria tai muuta makeutusainetta. Näitä teen kyllä jatkossakin, uskon että lapset tykkää kanssa!

Lopputulema mehupaastossa? Energisempi olo? Kirkkaampi iho? Laihtuminen? No ei ainakaan se viimeinen :D Suurin oivallus on ruoan arvostaminen. Kun hetken aikaa pidättäytyy kaikenlaisesta mässäämisesta, sitä osaa arvostaa ranskanleivän pehmeyttä ja maitokahvin tuoksua. Luulen että elimistökin kiittää kun se saa välillä lepohetken. Voin suositella kokeilemaan. Ehkä kolme päivää on vähän liikaa, yksikin päivä silloin tällöin voi olla ihan hyvä.

Keskeneräisten töiden hautausmaa

Kevään tullen olen yleensä ollu todella energinen. Valo lisääntyy ja innostus kaikenlaista puuhailua kohtaan samalla. Tänä vuonna tämä into on ollut hieman maltillisempaa; ehdin jo ajatella että ehkä on joku vitamiinivaje. Intoa ei ole ollut oikein mihinkään mutta sitten otin itseä niskasta kiinne.

Viime viikonloppuna (kun etsittiin virpomisvitsoihin tarvikkeita) törmäsin isoon koriin jossa oli jos jonkinlaista yllätystä vuosien intoilun varrelta... 

Virkattu kassi (joka ensin piti olla kori); siitä ei tullut valmista koska kassina oli aivan liian painava jo itsessään ja korina ei pysynyt millään tavalla muodossaan. Liivi, josta oli tehtynä 2/3. Tuo sininen oli pitsineulepaita jota aloin tekemään langasta jonka olin purkanut edellisestä projektista; merimieshenkinen paita jossa oli valkoiset raidat hihansuissa ja v-pääntiessä. Tosin tuosta merimiespaidasta ei siitäkään aikanaan tullut valmista kuin ehkä 2/3. Nuo isoäidin neliöt; teenpä lapselle hanskat: ostin vaaleanpunaista villakangasta (filttyg?) josta ensin ompelin hanskat, päälle ommellaan isoäidinneliöistä toiset "päällyshanskat". Joo, ideana ihan kiva, valmista tuli 2/3 ja vaan nuo osat oli jäljellä... Punaisesta oli taas tulossa joku sukka/hanska/säärystin.

Samassa kasassa oli epämääräinen nyytti lankaa, matonkudetta ja muuta roinaa. Kaikkea tätä olen huolella säilönyt, koska eihän sitä tiedä milloin sitä innostuu tekemään loppuun! Siis säilönyt. Vuodesta ..... -99? Ehkä :) Tein radikaalin liikkeen, otin muovikassin ja laitoin kaikki jatkojalostukseen, pihan roskikseen. Muistelin siinä puuhastellessa että mommon kuollessa hänen nurkistaan löytyi samanlaisia nyssyköitä. Osa langoista saattoi jopa olla häneltä saatuja. Nomutta, nyt kun on yksi nurkka raivattu, voi hyvällä omallatunnolla taas aloittaa jonkun uuden projektin. Semmoisen jonka vaikka saisi saatettua loppuun.


Mutta ne langat... Käyttökelpoiset lankakerät otin kyllä tietenkin talteen. Koska lankaa ei ole koskaan liikaa!

(Allaoleva sukkakin lähti. Koska samaa lankaa ei enää ollut. Ja sukka oli jo epäsopiva meidän jalkoihin. Tehdään sitten uusia. Sopivamman kokoisia.)

"Jätti"neule

jokin aika sitten Facebookissa alkoi levitä videoita jättineuleista. Peittoja, koiran makuualustoja ja mitä vielä... Tästä innostuneena aloin tietenkin heti googlailemaan että mistä tämmöstä ihanuutta voi tilata. Eipä kuitenkaan löytynyt. Ja järkikin sanoi että jos vaikka viltin meinaisi kyseisestä tavarasta tehdä niin kallishan siitä tulee.

Satuin ennen joulua käymään paikallisessa lankakaupassa jossa löytyi, jos nyt ei ihan jättilankaa niin aika lähelle. Ostin heti kerän jonka annoin tytölleni joka hänkin on innostunut käsitöistä.  Ennenkuin ehdin sanoa mitään, hän olikin jo pyöräyttänyt langasta kaulahuivin :) Käsin, ilman puikkoja.

Itseä lanka jäi kiehtomaan ja kävin ostamassa sitä lisää muutama päivä sitten. Ajattelin kokeilla jos siitä saisi tehtyä vaikka tyynynpäällisen. Kaupasta löytyi kanssa puikot, kokoa 20, näyttää hassuille, paksuutta yhtä paljon kuin sormessa :D

Yhdestä lankakerästä riittää 50x50 tyynyn toiseen puoleen. Ajatuksena oli ommella tyynyn toiselle puolelle joku silkki/tafti kangas, mutta omista jemmoista löytyi Ikean tyynynpäällinen jonka sävy kävi hyvin yhteen langan kanssa. Sitten vaan harsin neuleen tyynynpäälliseen ja voilá uusi tyyny! Ompelin tuon kudotun osan vaan päädyistä päälliseen kiinni ettei kirraa.

Muutaman viikon käytön jälkeen tyyny oli vähän "karvaisempi" kuin alunperin... Mutta tuo tuo vaan lisää mielenkiintoa pintaan :)