Muovimaton maalaus?

Tulipa sit eräänä päivänä mieleen että voisin maalata keittiön sysiruman lattian. Materiaali oli vaan vähän haastava. Muovimatto jostain 70-luvun paikkeilta. Ruskea kukkakuviota. Ei ehkä ihan se tämän päivän trendi?

Ajattelin että tämmöinen projekti ei voi olla kovin kummoinen joten otin ja soitin Tikkurilan maalilinjalle josta oltiin minun loistavasta ajatuksesta muuta kuin innoissaan. "Ei tule kestämään".

Mutta enpä antanu tämän itseäni lannistaa (vaikka kyllä vähän ärsytti). Painelin eräänä perjantaina töistä tullessa läheiseen Starkkiin. Myyjä oli lähes yhtä tyrmistynyt kuin Tikkurilan ohjeistaja. Mutta sain kuin sainkin mukaani kassillisen tarvikkeita. Maalipesu, Otex ja Betolux.

Kaikesta vastustuksesta suivaantuneena meinasin että minäpä teille vielä näytän. Maalarin tyttärenä kun suti on ollut ennenkin kädessä.

Kumihanskat käsissä rupesin sitten pesemään lattiaa, pintaan kuivunut kurkku ei oikein ottanut irrotakseen. Lattian kuivuttua (taisin odottaa seuraavaan päivään) otin ja telasin lattian Otexilla. Sehän alkoi jo näyttämään joltain. Huomaa että olin laiska ja maalasin ottamatta listoja pois. Kaikki ei ole niin justiinsa. 80/20 :)

Kaikkien hämmästykseksi ja kummastukseksi maali pysyi kuin pysyi lattiassa. Nyt pinnassa on jo uusi sävy, edellinen kun oli vähän valju. Maalasin sitten eräänä viikonloppuna myös vessan lattian. Maali pysyy, ja jos jostain syystä irtoaisi, sen voi aina maalata uudestaan!

Betolux on riittoisaa ja maalaus ei vie paljoa aikaan. Ulkonäköön vaikuttaa kuitenkin huomattavasti. Joten muovimaton maalaaminen? Suosittelen :)

Virkattu kori

Uudessa Novitan lehdessä (Novita 1/2017)oli taas vaikka mitä puuhasteltavaa. Ajattelin aloittaa virkatuista koreista. Ostin joskus jostain Prisman alekorista Eco tube "lankaa" ja aloinkin tekemään siintä koria. Mut eihän siitä mitään tullut. Jotenkin lötönen ja muutenkin ihan epämääräinen yritelmä. Purkasin ja ajattelin että jos vaikka tabletit. Noh, tulihan niistä. Semmoiset puolentoista senti paksuiset. Ja lanka loppui kesken niin että niitä oli sitten kaksi ja puoli. Ei muuta kun purkamaan. Olin iloisesti yllättynyt kun oli niin söpönen kori uudessa lehdessä.

Virkkaus ei oikein ole ollut mun juttu koska telkkaria on haastavaa katsoa samalla. Jotenkin ne silmukat on hankalia ja joka kerta pitää googlesta katsoa että miten se ks nyt taas tehtiin. Näitä oli kuitenkin niin helppoa tehdä että tein sitten samalla kolmet. Nyt on pampulat, harjat ja muu taskusälä järjestyksessä. Tai ainakin piilossa.

 Virkatessa jemmaan sen aloituspätkän sinne silmukoiden sekaan. Jää sitten vähemmän pääteltävää. Koska sehän se vasta ärsyttävää homma on.

 Kierroksen vaihtumiskohtaan laitoin pienen pätkän villalankaa niin pysyi vähän kärryillä että missä kierros vaihtuu.

 Homman idea on se että silmukat virkataan vuoroin etukaareen, vuoroin takakaareen. Tämä taitaa olla se kikka millä korin saa pysymään mallissaan. Edelliset yritykset kun on olleet auttamatta semmosia löröppöjä pusseja, haha.

 Jos noi pampulat ja heijastimet sun muut pysyis nyt edes hetken järjestyksessä...

Koskenlaskijapihvit ja lehtikaalisipsit

Kun tekee mieli jotain suolaista mutta terveellistä, lehtikaalisipsit osuu kuin nappi (lue: nyrkki) silmään. Näistä oli aiemmin paljon juttua blogeissa ja milloin missäkin. Helppoja tehdä, ainoa ongelma taitaa olla lehtikaalin hinta. Mielessä on ollut että näitä vois ihan hyvin laittaa kesäksi kasvamaan, niitä kun ilmeisesti voi kerätä pitkälle syksyyn. 

Eli, lehtikaali revitään semmosiksi sipsin kokoisiksi paloiksi, eli se lehtiruoti jätetään pois. Lienee kova, en tiedä kun en ole maistanut. Mutta otan pois kun ohjeissa niin sanottu. Pitää ehkä kokeilla ens kerralla miten se uunissa käyttäytyy.... 

Kun kaali on revitty, päälle lorotellaan jokunen lusikallinen öljyä ja sitten heitetään mukaan mausteita sen mukaan mitä sattuu löytymään. Itse laitoin suolaa, pippuria, chiliä ja paprikaa. Niitä sitten pyöritellään vähän käsin että kaikki kaalinlehdet on suht öljyisiä ja mausteisia. Viime kesänä kokeilin samoja nokkosesta. Toimii! Täytyy vaan muistaa käyttää hanskoja...

Sitten kaalit vaan pellille, suht ilmavasti ja niin ettei ole kovinkaan päällekkäin. Yhdestä lehtikaalipussista tuli pari pellillistä. Pellit vaan uuniin, kiertoilma ja noin 150 astetta. Välillä availin uunia että kosteus pääsee pois. Tarkoitus on että lehtikaalit kuivuu rapeiksi. Aikaa meni ehkä 15 minuuttia. Välillä kävin kyllä maistelemassa että onko jo sopivia.

Koskenlaskijapihvit. Herättivät kummastusta mutta olen tehnyt näitä aiemminkin ja oli kyllä hyvää. Kokonainen Valion Koskenlaskija köntti siivutetaan n. puolen sentin paksuisiksi paloiksi. Sen jälkeen laitetaan linjasto kuntoon: venhä(tai speltti-)jauhoja, kananmuna, korppujauhoja joihin sekoitetaan mausteet. Tähän voi taas käyttää mielikuvitusta, itsellä tais olla taas samat mausteet kun lehtikaalisipseissäkin.

Ensin pyöritellään siivuja jauhoissa

Tämän jälkeen kananmunassa...

Ja lopuksi korppujauhoissa.

Paistetaan kuumalla pannulla öljyssä. Ja voilá.

On kyllä hyvää. Ja sopivan rasvaista. Kylkeen vielä pahoilasen hillo. Hiukan ehkä koukuttavaa. Kuka nyt ei tykkää sulasta juustosta :)

 Alunperin bongasin reseptin Valion sivuilta.

Pitkällisen pohdinnan tulos

Mietin pitkään ja hartaasti että alkaisinko kirjoittamaan blogia. Ajattelin että kaverit ei ehkä jaksa katsella kun postailen facebookin kuvia milloin mistäkin, matoista tai vaikka risotosta.

Jos mulla olis blogi, voisin kaikessa rauhassa latailla kuvia ja kertoilla tarinaa kuvan takaa.

Kirjoitin lapsena päiväkirjaa, en kovin aktiivisesti mutta kirjoitin kuitenkin. Blogi voisi hyvinkin toimia ikään kuin puuhapäiväkirjana,  siitä mitä tuli tehtyä. Lähtökohdiltaan maalaisena kun ei oikein osaa olla tekemättä mitään. Jos vaan istuskelee niin tulee syyllinen olo. Vähintääkin on neulottava.

Sukkien teko on aina ollut lähellä sydäntä ja ensimmäinen sukka valmistuikin jo ennen kouluikää. Mommo auttoi alkuun ja opasti, äiti teki kantapään. Ja vaikka sain kuulla että ”tuleekohan siitä mitään”, niin tulihan siitä. 

Niistä ajoista on kyllä jo aikaa ja sukkiakin on tullut tehtyä yks jos toinen pari. Kuviolla ja ilman. ”Anelmaiset” on viimeisin villitys ja niitä onkin tullut tehtyä jo toistakymmentä. Alkuun ajattelin että niihin kuluu aikaa, mutta itseasiassa ne valmistuvan nopeammin kuin yksiväriset. Villatakin tekokaan ei ole niin isotöistä kuin sitä alkuun kuvittelisi.

Ruoanlaitto on viimeaikana alkanut kiinnostaa entistä enemmän. Aiemmin tein ruokaa koska oli pakko. Nykyisin kokeilen uusia reseptejä ja usein ne jopa onnistuu. On tullut tehtyä kaikenlaista avokadopastasta itsetehtyyn voitaikinaan. Jälkimmäisen tekoa en voi suositella, ei se sen kummemman makuista ole kuin kaupan oma…

 

Liikunta on myös lähellä sydäntä ja yritän raivata siihen aikaa kaiken muun touhuamisen  ohessa. Vaihtelevalla menestyksellä.

Aikaa kuluu kesäisin mökillä jossa on myös jos jonkinlaista puuhaa. Ongelma tuntuu välillä olevan siinä että tunnit ei päivässä riitä. Mutta hiljaa hyvä tulee. Mikäs kiire täs on, valmiis maailmas.