Kun tekee mieli jotain suolaista mutta terveellistä, lehtikaalisipsit osuu kuin nappi (lue: nyrkki) silmään. Näistä oli aiemmin paljon juttua blogeissa ja milloin missäkin. Helppoja tehdä, ainoa ongelma taitaa olla lehtikaalin hinta. Mielessä on ollut että näitä vois ihan hyvin laittaa kesäksi kasvamaan, niitä kun ilmeisesti voi kerätä pitkälle syksyyn.
Eli, lehtikaali revitään semmosiksi sipsin kokoisiksi paloiksi, eli se lehtiruoti jätetään pois. Lienee kova, en tiedä kun en ole maistanut. Mutta otan pois kun ohjeissa niin sanottu. Pitää ehkä kokeilla ens kerralla miten se uunissa käyttäytyy....
Kun kaali on revitty, päälle lorotellaan jokunen lusikallinen öljyä ja sitten heitetään mukaan mausteita sen mukaan mitä sattuu löytymään. Itse laitoin suolaa, pippuria, chiliä ja paprikaa. Niitä sitten pyöritellään vähän käsin että kaikki kaalinlehdet on suht öljyisiä ja mausteisia. Viime kesänä kokeilin samoja nokkosesta. Toimii! Täytyy vaan muistaa käyttää hanskoja...
Sitten kaalit vaan pellille, suht ilmavasti ja niin ettei ole kovinkaan päällekkäin. Yhdestä lehtikaalipussista tuli pari pellillistä. Pellit vaan uuniin, kiertoilma ja noin 150 astetta. Välillä availin uunia että kosteus pääsee pois. Tarkoitus on että lehtikaalit kuivuu rapeiksi. Aikaa meni ehkä 15 minuuttia. Välillä kävin kyllä maistelemassa että onko jo sopivia.
Koskenlaskijapihvit. Herättivät kummastusta mutta olen tehnyt näitä aiemminkin ja oli kyllä hyvää. Kokonainen Valion Koskenlaskija köntti siivutetaan n. puolen sentin paksuisiksi paloiksi. Sen jälkeen laitetaan linjasto kuntoon: venhä(tai speltti-)jauhoja, kananmuna, korppujauhoja joihin sekoitetaan mausteet. Tähän voi taas käyttää mielikuvitusta, itsellä tais olla taas samat mausteet kun lehtikaalisipseissäkin.
Ensin pyöritellään siivuja jauhoissa
Tämän jälkeen kananmunassa...
Paistetaan kuumalla pannulla öljyssä. Ja voilá.
On kyllä hyvää. Ja sopivan rasvaista. Kylkeen vielä pahoilasen hillo. Hiukan ehkä koukuttavaa. Kuka nyt ei tykkää sulasta juustosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti