Mehupaastoilu

Tammikuussa taisin paastoilla viimeksi. Se on semmoinen homma jota tuntee joskus tarvitsevansa kun on syönyt itsenä ihan ähkyyn ja olo on muutenkin tukkoinen. Kuulostaa extremeltä mutta sitä se ei kyllä ole. Edellisellä kerralla ostin Vogelin mehuja ja noudatin niitä ohjeita. Tarkoituksena paastoilla 5 päivää mutta se sitten lyheni kolmeen ja puoleen. Osasyy oli se että töissä tuo paastoilu on aika hanurista. Muut syö jotain hyvää evästä ja itse kärvistelet kasvisliemellä. Kahvi on kanssa aika paha homma jos sen jättää pois....

Tällä kertaa googlailin omatekoisia mehuja ja löysin "The blender Girlin" sivut http://healthyblenderrecipes.com/

Siellä oli omat ohjeistukset kullekin vuodenajalle. Ja voin sanoa että hyviä mehuja on! Suosittelen. En oikeastaan valmistautunut kummemmin tuohon mehusteluun. Jätin edeltävänä päivänä kahvin pois josta johtui aivan kauhea päänsärky pari päivää. Ehkä olis kannattanu vähän himmailla sen kahvin kanssa jo aiemmin.... 

Tein itse kasvisliemen johon on ohjeet tuolla Blender girlin sivuilla. Iso kattila, kaikenlaisia vihanneksia; porkkanaa, punajuurta, kukkakaalia, selleriä, parsakaalia jne. Niitä keitellään puolisentuntia, sen jälkeen annetaan liemen jäähtyä jonka jälkeen se siivilöidään. Pidin sitä jääkaapissa ja otin aina tarvittaessa kuppiin, lämmitin mikrossa ja heitin sekaan suolaa, cayennepipuria ja vähän sitruunaa. Oli muuten hyvää :)

Kaikki mehut oli todella hyviä mutta voiton vei mehujää. Kahteen mehujätskiin meni

5 mansikkaa
1 punainen omena
0,5 sitruunaa

kaiki mehustimen läpi ja muottiin. Ei tarvi sokeria tai muuta makeutusainetta. Näitä teen kyllä jatkossakin, uskon että lapset tykkää kanssa!

Lopputulema mehupaastossa? Energisempi olo? Kirkkaampi iho? Laihtuminen? No ei ainakaan se viimeinen :D Suurin oivallus on ruoan arvostaminen. Kun hetken aikaa pidättäytyy kaikenlaisesta mässäämisesta, sitä osaa arvostaa ranskanleivän pehmeyttä ja maitokahvin tuoksua. Luulen että elimistökin kiittää kun se saa välillä lepohetken. Voin suositella kokeilemaan. Ehkä kolme päivää on vähän liikaa, yksikin päivä silloin tällöin voi olla ihan hyvä.

Keskeneräisten töiden hautausmaa

Kevään tullen olen yleensä ollu todella energinen. Valo lisääntyy ja innostus kaikenlaista puuhailua kohtaan samalla. Tänä vuonna tämä into on ollut hieman maltillisempaa; ehdin jo ajatella että ehkä on joku vitamiinivaje. Intoa ei ole ollut oikein mihinkään mutta sitten otin itseä niskasta kiinne.

Viime viikonloppuna (kun etsittiin virpomisvitsoihin tarvikkeita) törmäsin isoon koriin jossa oli jos jonkinlaista yllätystä vuosien intoilun varrelta... 

Virkattu kassi (joka ensin piti olla kori); siitä ei tullut valmista koska kassina oli aivan liian painava jo itsessään ja korina ei pysynyt millään tavalla muodossaan. Liivi, josta oli tehtynä 2/3. Tuo sininen oli pitsineulepaita jota aloin tekemään langasta jonka olin purkanut edellisestä projektista; merimieshenkinen paita jossa oli valkoiset raidat hihansuissa ja v-pääntiessä. Tosin tuosta merimiespaidasta ei siitäkään aikanaan tullut valmista kuin ehkä 2/3. Nuo isoäidin neliöt; teenpä lapselle hanskat: ostin vaaleanpunaista villakangasta (filttyg?) josta ensin ompelin hanskat, päälle ommellaan isoäidinneliöistä toiset "päällyshanskat". Joo, ideana ihan kiva, valmista tuli 2/3 ja vaan nuo osat oli jäljellä... Punaisesta oli taas tulossa joku sukka/hanska/säärystin.

Samassa kasassa oli epämääräinen nyytti lankaa, matonkudetta ja muuta roinaa. Kaikkea tätä olen huolella säilönyt, koska eihän sitä tiedä milloin sitä innostuu tekemään loppuun! Siis säilönyt. Vuodesta ..... -99? Ehkä :) Tein radikaalin liikkeen, otin muovikassin ja laitoin kaikki jatkojalostukseen, pihan roskikseen. Muistelin siinä puuhastellessa että mommon kuollessa hänen nurkistaan löytyi samanlaisia nyssyköitä. Osa langoista saattoi jopa olla häneltä saatuja. Nomutta, nyt kun on yksi nurkka raivattu, voi hyvällä omallatunnolla taas aloittaa jonkun uuden projektin. Semmoisen jonka vaikka saisi saatettua loppuun.


Mutta ne langat... Käyttökelpoiset lankakerät otin kyllä tietenkin talteen. Koska lankaa ei ole koskaan liikaa!

(Allaoleva sukkakin lähti. Koska samaa lankaa ei enää ollut. Ja sukka oli jo epäsopiva meidän jalkoihin. Tehdään sitten uusia. Sopivamman kokoisia.)

"Jätti"neule

jokin aika sitten Facebookissa alkoi levitä videoita jättineuleista. Peittoja, koiran makuualustoja ja mitä vielä... Tästä innostuneena aloin tietenkin heti googlailemaan että mistä tämmöstä ihanuutta voi tilata. Eipä kuitenkaan löytynyt. Ja järkikin sanoi että jos vaikka viltin meinaisi kyseisestä tavarasta tehdä niin kallishan siitä tulee.

Satuin ennen joulua käymään paikallisessa lankakaupassa jossa löytyi, jos nyt ei ihan jättilankaa niin aika lähelle. Ostin heti kerän jonka annoin tytölleni joka hänkin on innostunut käsitöistä.  Ennenkuin ehdin sanoa mitään, hän olikin jo pyöräyttänyt langasta kaulahuivin :) Käsin, ilman puikkoja.

Itseä lanka jäi kiehtomaan ja kävin ostamassa sitä lisää muutama päivä sitten. Ajattelin kokeilla jos siitä saisi tehtyä vaikka tyynynpäällisen. Kaupasta löytyi kanssa puikot, kokoa 20, näyttää hassuille, paksuutta yhtä paljon kuin sormessa :D

Yhdestä lankakerästä riittää 50x50 tyynyn toiseen puoleen. Ajatuksena oli ommella tyynyn toiselle puolelle joku silkki/tafti kangas, mutta omista jemmoista löytyi Ikean tyynynpäällinen jonka sävy kävi hyvin yhteen langan kanssa. Sitten vaan harsin neuleen tyynynpäälliseen ja voilá uusi tyyny! Ompelin tuon kudotun osan vaan päädyistä päälliseen kiinni ettei kirraa.

Muutaman viikon käytön jälkeen tyyny oli vähän "karvaisempi" kuin alunperin... Mutta tuo tuo vaan lisää mielenkiintoa pintaan :)

Vanhat farkut

vaatekaapissa pyöri pitkää semmoiset kummalliset strech farkut jotka oli epäsopivat päällä ja muutenkin jotenkin omituiset. Suht sääsätäväisenä ihmisenä en kuitenkaan missään nimessä voinut heittää niitä pois. Joskus (:usein) sorrun semmoiseen pula-aika-ajatteluun...

Lasten ollessa kotona, sovalla on usein tungosta ja siihen pohdiskelin ratkaisua. Lattiatyyny! Otin sakset käteen, leikkasin farkut saumoista auki ja ompelin vähän sieltä sun täältä että sain yhtenäistä farkkukangasta. Siinä jonkun aikaa mallaillessani, totesin että liian pieni tulee. Tyttö teki omista risoista farkuistaan shortsit joten käytin ylimääräiset lahkeetkin (joista paikkasin reijät) tähän "kankaan" tekoon.

En ole oikein sinut ompelukoneen kanssa, kerran kävin kurssinkin mutta jotenkin meillä ei synkkaa. Kone vetää kankaan sisuksiin, neula jotenkin jumittaa, lanka kiristää, jälki on surkee.... You name it. Jostain kumman syystä, tällä kertaa kone pelasi kuten sen kuuluu ja noin tunnin homman jälkeen pöydällä oli vähän sinnepäin-kokoinen tyynynpäällinen. Ihan ei ole symmetrinen, mutta onko tuolla väliä. Yhdestä kulmasta tumppasin sisään vanhojen tyynyjen täytteitä sekä varastossa ollutta Ikean Ektorp-sohvatyynyn täytettä. Joo, varastosta löytyy kaikenlaista...

Surautin täytön jälkeen vielä reijän ompelukoneella, käsinkin olisi voinut homman hoitaa mutta siinä kohdassa ei enää jaksanu ruveta hienostelemaan. Nyt meillä on sitten takan edessä vanhoista farkuista tehty lattiatyyny. Ja minä saan nyt istua sohvalla kun kaikki haluaa kilpaa olla tyynyllä. Kissaa myöden. Laura piirsi jo ohjeet seuraavaan projektiin; lastenhuoneeseen samanlainen tyyny, paitsi että isompi. Se on varmaan kyseltävä kavereilta jos löytyy vanhoja farkkuja...

Muovimaton maalaus?

Tulipa sit eräänä päivänä mieleen että voisin maalata keittiön sysiruman lattian. Materiaali oli vaan vähän haastava. Muovimatto jostain 70-luvun paikkeilta. Ruskea kukkakuviota. Ei ehkä ihan se tämän päivän trendi?

Ajattelin että tämmöinen projekti ei voi olla kovin kummoinen joten otin ja soitin Tikkurilan maalilinjalle josta oltiin minun loistavasta ajatuksesta muuta kuin innoissaan. "Ei tule kestämään".

Mutta enpä antanu tämän itseäni lannistaa (vaikka kyllä vähän ärsytti). Painelin eräänä perjantaina töistä tullessa läheiseen Starkkiin. Myyjä oli lähes yhtä tyrmistynyt kuin Tikkurilan ohjeistaja. Mutta sain kuin sainkin mukaani kassillisen tarvikkeita. Maalipesu, Otex ja Betolux.

Kaikesta vastustuksesta suivaantuneena meinasin että minäpä teille vielä näytän. Maalarin tyttärenä kun suti on ollut ennenkin kädessä.

Kumihanskat käsissä rupesin sitten pesemään lattiaa, pintaan kuivunut kurkku ei oikein ottanut irrotakseen. Lattian kuivuttua (taisin odottaa seuraavaan päivään) otin ja telasin lattian Otexilla. Sehän alkoi jo näyttämään joltain. Huomaa että olin laiska ja maalasin ottamatta listoja pois. Kaikki ei ole niin justiinsa. 80/20 :)

Kaikkien hämmästykseksi ja kummastukseksi maali pysyi kuin pysyi lattiassa. Nyt pinnassa on jo uusi sävy, edellinen kun oli vähän valju. Maalasin sitten eräänä viikonloppuna myös vessan lattian. Maali pysyy, ja jos jostain syystä irtoaisi, sen voi aina maalata uudestaan!

Betolux on riittoisaa ja maalaus ei vie paljoa aikaan. Ulkonäköön vaikuttaa kuitenkin huomattavasti. Joten muovimaton maalaaminen? Suosittelen :)

Virkattu kori

Uudessa Novitan lehdessä (Novita 1/2017)oli taas vaikka mitä puuhasteltavaa. Ajattelin aloittaa virkatuista koreista. Ostin joskus jostain Prisman alekorista Eco tube "lankaa" ja aloinkin tekemään siintä koria. Mut eihän siitä mitään tullut. Jotenkin lötönen ja muutenkin ihan epämääräinen yritelmä. Purkasin ja ajattelin että jos vaikka tabletit. Noh, tulihan niistä. Semmoiset puolentoista senti paksuiset. Ja lanka loppui kesken niin että niitä oli sitten kaksi ja puoli. Ei muuta kun purkamaan. Olin iloisesti yllättynyt kun oli niin söpönen kori uudessa lehdessä.

Virkkaus ei oikein ole ollut mun juttu koska telkkaria on haastavaa katsoa samalla. Jotenkin ne silmukat on hankalia ja joka kerta pitää googlesta katsoa että miten se ks nyt taas tehtiin. Näitä oli kuitenkin niin helppoa tehdä että tein sitten samalla kolmet. Nyt on pampulat, harjat ja muu taskusälä järjestyksessä. Tai ainakin piilossa.

 Virkatessa jemmaan sen aloituspätkän sinne silmukoiden sekaan. Jää sitten vähemmän pääteltävää. Koska sehän se vasta ärsyttävää homma on.

 Kierroksen vaihtumiskohtaan laitoin pienen pätkän villalankaa niin pysyi vähän kärryillä että missä kierros vaihtuu.

 Homman idea on se että silmukat virkataan vuoroin etukaareen, vuoroin takakaareen. Tämä taitaa olla se kikka millä korin saa pysymään mallissaan. Edelliset yritykset kun on olleet auttamatta semmosia löröppöjä pusseja, haha.

 Jos noi pampulat ja heijastimet sun muut pysyis nyt edes hetken järjestyksessä...

Koskenlaskijapihvit ja lehtikaalisipsit

Kun tekee mieli jotain suolaista mutta terveellistä, lehtikaalisipsit osuu kuin nappi (lue: nyrkki) silmään. Näistä oli aiemmin paljon juttua blogeissa ja milloin missäkin. Helppoja tehdä, ainoa ongelma taitaa olla lehtikaalin hinta. Mielessä on ollut että näitä vois ihan hyvin laittaa kesäksi kasvamaan, niitä kun ilmeisesti voi kerätä pitkälle syksyyn. 

Eli, lehtikaali revitään semmosiksi sipsin kokoisiksi paloiksi, eli se lehtiruoti jätetään pois. Lienee kova, en tiedä kun en ole maistanut. Mutta otan pois kun ohjeissa niin sanottu. Pitää ehkä kokeilla ens kerralla miten se uunissa käyttäytyy.... 

Kun kaali on revitty, päälle lorotellaan jokunen lusikallinen öljyä ja sitten heitetään mukaan mausteita sen mukaan mitä sattuu löytymään. Itse laitoin suolaa, pippuria, chiliä ja paprikaa. Niitä sitten pyöritellään vähän käsin että kaikki kaalinlehdet on suht öljyisiä ja mausteisia. Viime kesänä kokeilin samoja nokkosesta. Toimii! Täytyy vaan muistaa käyttää hanskoja...

Sitten kaalit vaan pellille, suht ilmavasti ja niin ettei ole kovinkaan päällekkäin. Yhdestä lehtikaalipussista tuli pari pellillistä. Pellit vaan uuniin, kiertoilma ja noin 150 astetta. Välillä availin uunia että kosteus pääsee pois. Tarkoitus on että lehtikaalit kuivuu rapeiksi. Aikaa meni ehkä 15 minuuttia. Välillä kävin kyllä maistelemassa että onko jo sopivia.

Koskenlaskijapihvit. Herättivät kummastusta mutta olen tehnyt näitä aiemminkin ja oli kyllä hyvää. Kokonainen Valion Koskenlaskija köntti siivutetaan n. puolen sentin paksuisiksi paloiksi. Sen jälkeen laitetaan linjasto kuntoon: venhä(tai speltti-)jauhoja, kananmuna, korppujauhoja joihin sekoitetaan mausteet. Tähän voi taas käyttää mielikuvitusta, itsellä tais olla taas samat mausteet kun lehtikaalisipseissäkin.

Ensin pyöritellään siivuja jauhoissa

Tämän jälkeen kananmunassa...

Ja lopuksi korppujauhoissa.

Paistetaan kuumalla pannulla öljyssä. Ja voilá.

On kyllä hyvää. Ja sopivan rasvaista. Kylkeen vielä pahoilasen hillo. Hiukan ehkä koukuttavaa. Kuka nyt ei tykkää sulasta juustosta :)

 Alunperin bongasin reseptin Valion sivuilta.

Pitkällisen pohdinnan tulos

Mietin pitkään ja hartaasti että alkaisinko kirjoittamaan blogia. Ajattelin että kaverit ei ehkä jaksa katsella kun postailen facebookin kuvia milloin mistäkin, matoista tai vaikka risotosta.

Jos mulla olis blogi, voisin kaikessa rauhassa latailla kuvia ja kertoilla tarinaa kuvan takaa.

Kirjoitin lapsena päiväkirjaa, en kovin aktiivisesti mutta kirjoitin kuitenkin. Blogi voisi hyvinkin toimia ikään kuin puuhapäiväkirjana,  siitä mitä tuli tehtyä. Lähtökohdiltaan maalaisena kun ei oikein osaa olla tekemättä mitään. Jos vaan istuskelee niin tulee syyllinen olo. Vähintääkin on neulottava.

Sukkien teko on aina ollut lähellä sydäntä ja ensimmäinen sukka valmistuikin jo ennen kouluikää. Mommo auttoi alkuun ja opasti, äiti teki kantapään. Ja vaikka sain kuulla että ”tuleekohan siitä mitään”, niin tulihan siitä. 

Niistä ajoista on kyllä jo aikaa ja sukkiakin on tullut tehtyä yks jos toinen pari. Kuviolla ja ilman. ”Anelmaiset” on viimeisin villitys ja niitä onkin tullut tehtyä jo toistakymmentä. Alkuun ajattelin että niihin kuluu aikaa, mutta itseasiassa ne valmistuvan nopeammin kuin yksiväriset. Villatakin tekokaan ei ole niin isotöistä kuin sitä alkuun kuvittelisi.

Ruoanlaitto on viimeaikana alkanut kiinnostaa entistä enemmän. Aiemmin tein ruokaa koska oli pakko. Nykyisin kokeilen uusia reseptejä ja usein ne jopa onnistuu. On tullut tehtyä kaikenlaista avokadopastasta itsetehtyyn voitaikinaan. Jälkimmäisen tekoa en voi suositella, ei se sen kummemman makuista ole kuin kaupan oma…

 

Liikunta on myös lähellä sydäntä ja yritän raivata siihen aikaa kaiken muun touhuamisen  ohessa. Vaihtelevalla menestyksellä.

Aikaa kuluu kesäisin mökillä jossa on myös jos jonkinlaista puuhaa. Ongelma tuntuu välillä olevan siinä että tunnit ei päivässä riitä. Mutta hiljaa hyvä tulee. Mikäs kiire täs on, valmiis maailmas.